Tapavarkaiden kiinniottamisen sijaan voisimme estää heidän sisäänpääsyn kauppaan ennen kuin mitään on tapahtunut. Modernit videovalvontaohjelmistot pystyvät tunnistamaan henkilöitä sisääntulijoiden massasta. Kun järjestelmä tunnistaa kaupassa näpistykseen syyllistyneen henkilön antaa se varoituksen esimerkiksi ääni- ja valomerkillä ja henkilökunta voi estää kyseisen henkilön sisäänpääsyn. Mutta taipuuko Suomen lainsäädäntö tähän?
Henkilörekisterilaki kieltää arkaluontoisten tietojen keräämisen rekisteriin, jonka tällainen videosoftan tietokanta rikoksiin syyllistyneistä luonnollisesti muodostaisi. Toisaalta kauppiaalla on oikeus ja osin työturvallisuuslain mukainen velvollisuuskin suojata omaisuuttaan ja erityisesti henkilökunnan koskemattomuutta. Kauppa voi valita asiakkaansa ja siten laillisesti estää esimerkiksi kaupassa häiriötä aiheuttaneen asiakkaan sisäänpääsyn.
Kun kuitenkin tämäntyyppinen rekisteri on laissa yksiselitteisesti kielletty ei juridista punnintaa ole tarpeenmukaista tehdä.
Kaupan kahvihuoneen rikoksentekijöistä printattujen kasvokuvien ja valtakunnallisten ketjujen sähköisten rekisterin välillä on monta harmaansävyä, jotka eivät ole perusoikeuksien kannalta yhdentekeviä. Yksilöillä on oltava olla oikeus lähtökohtaisesti kuulumatta tällaisiin rekistereihin. Olisiko kuitenkin syytä harkita lievennystä rekisteröintikieltoon esimerkiksi tapauksissa, jossa todistettavasti ja vakavasti uhataan yrityksen toimipistettä tai siellä työskentelevien oikeutta koskemattomuuteen. Olisiko tällaisissa tapauksissa aika pysäyttää näpistelijät jo ovelle? Samaa analogiaa voinee käyttää organisaatioiden vainoojiin.
Sakon muuntorangaistuksen palautus on otettu alalla ilolla vastaan. Vankeusrangaistus toteuttaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja katkaisee näpistelyn kierteen. Silti jälkien siivouksesta tulisi kaupan turvallisuusasioissakin päästä ennakoiviin käytänteisiin. Rikolliset tulisi voida pysäyttää jo kaupan oville.
